by 
Joutsenon Kullervon edustusjalkapalloilun kantaviin voimiin 1980- ja 90-luvulla kuului keskikenttäpelaaja Pekka Riikonen, joka edusti Kullervoa yhteensä kymmenen pelikauden verran vuosien 1986-1999 aikana. Pekka kuuluu myös niihin kullervolaisiin, joilta löytyy kokemusta Suomen korkeimmalta sarjatasolta.
Oletko lähtöisin Joutsenosta?
Pekka Riikonen: ”Mie oon kotoisin Imatralta, pelasin juniorina PaSa:ssa. Velipojan kanssa pelattiin kyllä B-junioreina Kullervossa, mutta muuten pelattiin PaSa:ssa.”
Miten edustusjoukkueurasi alkoi ja miten päädyit Kullervoon?
”PaSassa pelasin Kolmosta ja sitten LaPassa yhden kauden Kakkosta vuonna ’85. LaPa putosi Kolmoseen ja sitten pyydettiin Kullervoon. Valtosen Soikka pyysi minua Kultsuun jo aiemmin, mutta menin LaPaan ihan käytännön syistä. Soikka taisi loukkaantua siitä ja seuraavana vuonna meinasi, ”ettei kysytä sitä ollenkaan” – no Kullervosta kuitenkin kysyttiin ja mielellään siirryinkin sinne. Soikka oli melkoinen persoona.”
Mitkä ovat olleet roolisi Kullervossa ja pelikentillä ylipäätään?
-”Parhaat vuoteni pelasin enimmäkseen kärkien takana. Siihen aikaan pelattiin 4-4-2:ta käytännössä aina. Pelasin ylempää keskikenttää ja myöhemmin myös alempaa keskikenttää ja jossain vaiheessa myös laidassa.”
Sinullahan on myös Antti-veli, joka pelasi pitkään Kullervossa. Menitkö sinä ensin Kultsuun ja veli seurasi perässä?
–”Itse asiassa molempia kysyttiin samana vuonna, velipoikaa ensin. Oltiin armeijassa silloin ja samana vuonna siirryttiin molemmat, ´86 oli ensimmäinen vuosi.”
Millä pelipaikoilla veljesi pelasi?
–”Topparina ja laitapuolustajana. Veli oli loppujen lopuksi meistä se lahjakkaampi. Hän oli fyysisesti hyvä ja todella nopea, erittäin hyvä alakerran pelaaja.”
Mitkäs sinun vahvuutesi olivat?
–”No luin hyvin peliä ja perustaito oli ihan kohtuullinen. Tietysti nopeus ja kestävyys olivat kovia.”
Kullervon ensimmäinen kausi ykkösdivisioonassa (1990) oli aika vaikea. Mitä tuosta kaudesta on jäänyt mieleen?
-”Se jäi mieleen, että meillähän vaihtui valmentaja kaksi kertaa. Homma meni alamäkeen jo alkukaudesta ja pelaajien kanssa todettiin, että valmentaja pitää vaihtaa. Sitten velipoika oli pelaaja-valmentajana ja loppujen lopuksi Partasen Teemu. Hän oli omanlaisensa, mutta valmentajana ihan pätevä.
Meillä jäi jotkut juhlimaan, kun lähdettiin Kemiin pelaamaan. Vaikka rinki oli kapea niin Teemu laittoi pari äijää pois kokoonpanosta. Mie aattelin, että ”nyt tää oli viimeinen niitti”, ja huonosti käy, niin ei – paremminkin yhteishenki tiivistyi siitä. Lopuista peleistä väännettiin pisteet ja säilyttiin.
Kun sarjataso vaihtuu, pelaajat kovenee ja peli nopeutuu – vie aikaa, ennen kuin uudelle sarjatasolle pääsee kiinni. Niin kävi meilläkin.”
Eli joukkueen tahtotila oli hyvä…?
–”Nykyään puhutaan tahtotilasta, mutta jos ajattelen omaa persoonaa niin mie lähinnä pelkään häviämistä he*vetisti. Se ei ole niinkään sitä, että nyt mie tahtoisin voittaa vaan että jalkapallo on merkityksellistä ja tärkeää. Meillä oli ydinporukka, jotka olivat hiton innostuneita futiksen pelaamisesta ja treenasimme omalla ajalla. Se oli itselle niin merkityksellistä, että siihen laittoi aikaa eikä laskenut treenitunteja.
Monelle se säilyminen oli niin tärkeää. Siihen perustui ylipäätään se meininki, että oltiin hyviä ja pärjättiin seuraavinakin vuosina. Eli enemmän sitä, että tehdään kaikki mitä voidaan, jotta tässä pärjätään ja ollaan hyviä. Ei niinkään sitä, että myö tahdotaan pärjätä.
Valtosen veljekset olivat siitä hyviä, että oli ketä tahansa vastassa, ne eivät kumartaneet ketään. Mie ihailin heidän itseluottamustaan. Ketään heistä en pitänyt sinänsä huippulahjakkaana futarina – Tarhilan Timohan oli se huippulahjakkuus ja paras kenen kanssa mie olen samassa joukkueessa ikinä pelannut.
Toisena Ykkösen kautena olikin helpompaa. Teimme töitä ja totuimme kovempaan pelitempoon, taitavampiin vastustajiin ja nopeampaan peliin niin siinä kehittyi itsekin ja rupesi pärjäämään.”
Eli saitte luotua sen tason, jolla pysyitte Ykkösessä ja pärjäsittekin.
-”Nimenomaan, oli innokkaita ja motivoituneita pelaajia ja sarjatasolla se saatiin esiin pelaajista. Kullervon oma kasvatti Partasen Markku oli liikunnallisesti lahjakas poika, mutta aika raakile, kun tuli mukaan. Hänestäkin hieroutui täysi ykkösdivisioonan pelaaja. Sama juttu Litmasen Mikolla. Heistä tuli ihan hyviä pelaajia, kun he saivat pelata Ykkösen pelejä.
Kallion Rommi oli hyvä ja meille sopiva valmentaja. Hän valmensi toisesta Ykkösen kaudesta alkaen kolme vuotta putkeen, mutta suurin tekijä pärjäämiseen oli innokkaat pelaajat.”
Oliko teillä Ykkösen peleissä koskaan ylimääräistä näyttämisenhalua sen takia, kun Kultsu tuli maalta, ja muut joukkueet olivat käytännössä suuremmista kaupungeista?
–”No minähän olin Imatralta, en varsinaisesti joutsenolainen, mutta kullervolainen. Ei me ajateltu silleen. Ehkä se näkyi enemmän uutisoinnissa. Ei ollut mitään alemmuudentunnetta siitä, että ollaan Joutsenon jengi. Pelihommassa ei katsota ootko sieltä tai täältä tai oletko minkä värinen, sinua mitataan peliotteiden mukaan.”
Teit Ykkösessä neljä maalia TP-55:ttä vastaan vuonna 1991. Se on Kullervon yhden pelaajan yhden ottelun maaliennätys Ykkösessä. Muistatko tätä ottelua?
-”Muistan! Peli kulki hyvin ja tuli hyviä syöttöjä. Meillähän oli hiton hyviä pelaajia. Salon Antti oli kärjessä ja taisi laittaa pari syöttöä. Mie satuin olemaan tekemässä niitä maaleja. Meillä ei kenkä puristanut yhtään ja joukkueena kulki hyvin. Muistan pelin tunnelman. Merkitykselliset asiat jää mieleen.”
Siirryit MyPan liigajoukkueeseen kaudeksi 1992. Miten tuo siirto toteutui?
– ”Olin siellä vuokralla. Valmentaja Harri Kampman piti minua vissiin hyvänä pelaajana. Siellähän oli kova jengi enkä mie edes kovin paljon pelannut, mutta oli se itselle kokemuksena hieno. Mypasta otettiin yhteyttä ja sitten seurat sopivat siirtokorvauksesta. Sain kokea sen, että olin täysipäiväinen jalkapalloilija, kun sain palkkaa. En käynyt töissä vaan jalkapalloilu oli ammattini. Hienoa, että pääsi kokeilemaan semmoista.”
Sinullahan on MyPasta tililläsi Suomen Cupin voitto.
–”Siitä jäi hampaankoloon, kun pelasin Cupin välieräpelin kokonaan ja tein maalin HJK:ta vastaan. Voitimme sen muistaakseni 6-0 Myllykoskella. Oma peli kulki, tein maalin ja sitten en päässyt finaalissa kentälle. Se jäi vähän harmittamaan, mutta semmoista se on. En minä siinä mitään vääryyttä kokenut, pelasin sen verran kuin pelasin.”
Erottuiko MyPassa samaan aikaan pelannut Jari Litmanen edukseen?
–”Litmanen erottui siitä, että se oli niin taitava, mutta joukkueen kannalta pidin Lindbergin Jannea tärkeämpänä pelaajana. Hän oli hyvin taitava ja kovaotteinen, hyvä pelaaja. Oli Litmanenkin, hirmuisen taitava ja sillä todella kovalla taidolla pärjäsikin. En olisi uskonut, että hän pärjää niin hyvin ulkomailla. Hänelle sattui sopiva joukkue.
Samaa voi sanoa Sami Hyypiästä. Hän tuli Mypaan 18-19-vuotiaana ja oli helppo ohittaa. Hyypiän saavutuksia vasta arvostankin – hän pelasi maailman kovimmassa sarjassa kymmenen vuotta. Hän kehittyi ja oli yllättävän hyvä syöttämään ilmassa ja maassa niin isoksi äijäksi.”
Pekka Riikosesta Mypa jalosti vielä paremman pelaajan:
–”Mypan jälkeen pelasin vielä pari vuotta Kullervossa. Jos otteet olivat ennen vähän enemmän ailahdelleet niin vuonna 93 pelasin mielestäni tasaisen kovan kauden. Myllykoskelta oli tullut rutiinia ja kovuutta. Tuntui, että otin Kullervossa paljon vastuuta ja pelasin hyvällä tasolla pelin kuin pelin. Joukkuepelaamisesta voi sanoa, että olin tuolloin parhaimmillani ja joukkueen kannalta olin silloin hyvin tärkeä pelaaja.”
Eli tasosi nousi Myllykoskella?
–”Pelikovuus ainakin. Pystyin paremmin vastaamaan kovaan pelaamiseen.”
Kaudella 1993 Riikonen siirtyi runkosarjan jälkeen Kullervosta loppukaudeksi toiseen Ykkösen seuraan, Kuopion Palloseuraan. Legendaarisen Keijo Voutilaisen alaisuudessa pelannut KuPS karsi Veikkausliigan paikasta liigan neljän heikoimman joukkueen ja kolmen muun Ykkösen joukkueen kanssa. Pekan vahva kausi huipentui savolaisseurassa:
–”Pelasin -93 syksyllä KuPS:ssa. Sellainenkin kokemus tuli – pelasin hyvin keskikentän keskustassa, valmentaja kehui ja joukkue nousi kirkkaasti.”
Mitä isoja muistettavia otteluita tulee mieleen ajaltasi Kullervossa?
–”No se on tietysti Kotkan nousu. Jouduttiin uusintaan ja voitettiin se peli. Voitto oli tietyllä tavoin käännekohta siinä, että monesta meistä tuli kunnon futaajia. Muuten olisi jääty sellaisiksi hyviksi kakkosdivisioonan pelaajiksi, jos sitä ei olisi tapahtunut. Aina kun näen Valtosen Ranea, sanon hänelle, ”kiitos Rane, sinun ansiostasi meistä tuli pelimiehiä.” Koska Rane oli h*lvetin hyvä siinä pelissä, tasoitti ja jatkoajalla teki vielä johtomaalin.
Ottelussa tein vielä 4-2 maalin ja jengi juoksi kentälle! Ei siihen aikaan semmoista tapahtunut missään. Osa oli entisiä Kullervon pelaajia ja muita kannattajia ja nämä juoksivat kentälle katsomosta. Se on jäänyt mieleen.”
Mites näitä huonompia kokemuksia..?
–”Onhan niitä huonoja pelejä tullut murehdittua. Joku Oulun jengi oli varmistanut jo putoamisen ja mentiin sinne pitkä matka pelaamaan. Istuttiin bussissa ja aikataulut pettivät. Ei ehditty oikein verrytellä, mutta ajateltiin, että eiköhän tämä hoidu. Iskettiin pari maalia, mut sit ne rupes latomaan niitä maaleja. Oiskohan hävitty jotain 7-3.”
Muutamat edeltävät haastateltavat totesivat, että olet joskus tulistunut vieraspelireissulla hävittyäsi sökössä suuren summan rahaa. Miten kommentoit tätä?
–”Muistan! Olimme nousseet Ykköseen ja mentiin Seinäjoelle viikonlopputurnaukseen. Sillä turnausreissulla hävisin melko reippaan summan. Kyllä mie olin kova tulistumaan, mutta en siitä asiasta tulistunut – syyttelin varmaan itseäni, kun olin hävinnyt. Mutta ei se sen kummempi juttu ollut kuitenkaan. Kyllä minä useimmiten voitin sökössä, mutta silloin Seinäjoella hävisin opiskelijalle ihan huomattavan summan rahaa.”
Olet pelannut myös Kullervoa vastaan. Millainen vastus Kultsu oli?
–”Olen minä jonkun kerran pelannut esimerkiksi Tikkurilan Palloseurassa (1995-98). Minulla on mielikuva, että Kultsu ei ollut silloin kovin hyvä. Tipsissä oli vielä ihan hyvä joukkue ja muistelisin, että pelit päättyivät aika selvästi Tipsille. Kullervo ei ollut erityinen vastustaja vaan yksi vastus muiden joukossa.”
Vietit Joutsenossa monta pelikautta. Miksi?
–”Mukava seurahan Kullervo oli, ja mukavia ihmisiä hommissa seurassa.”
Ihan lopuksi, ketä kullervolaista jalishahmoa tulisi jututtaa seuraavana?
–”Joutsenon futisbuumihan on lähtenyt jo 70-luvulta. Laivon Topia et pysty haastattelemaan, kun se on kuollut, mutta mie haastattelisin Pölläsen Manea. Vaikka Mane olikin välillä vähän v****mainen kentänhoitaja, hän on ollut jo silloin ja aikaisemminkin mukana joutsenolaisessa futiksessa.”
Kuvassa: Pekka vm. 2021
