by 
Kolmantena juttuvuorossa on Joutsenon Kullervon edustusjalkapalloilun kenties kovin libero Risto ”Rito” Jauho. Nuoremmille jalkapallon ystäville sana libero ei merkitse välttämättä mitään, mutta vielä 1980-luvulla alimpana puolustajana varsin vapaassa roolissa häärinyt libero oli taktisesti tärkeä pelaaja.
Risto Jauho on osa Kullervossa (sekä sen jalkapalloilussa) alusta saakka vaikuttanutta Jauhon sukua. Riton oma edustusjoukkueura Kullervossa alkoi 1970-luvun alussa ja päättyi 1980-luvun lopulla riemukkaaseen nousuun ykkösdivisioonaan. Myös oma jälkikasvu on jatkanut pelaamista. Jussi-pojan Kultsu-ura jäi junnupeleihin, mutta tytär Liisa pelaa edelleen Kultsun naisissa.
Miten sinun jalkapallourasi alkoi?
Risto Jauho: 1960-luvun alussa pelattiin Joutsenon kylien välistä nappulaliigaa. Asuin Putkinotkossa ja meidän joukkueella oli siniset paidat. Sarjassa pelasi 5-6 joukkuetta ja valmentajat olivat tavan kylänmiehiä.
Nappulaliigan jälkeen Rito siirtyi Kullervon junioreihin, joiden valmentajina toimi vanhempia pelaajia: Pölläsen Mane toimi B-junnuissa valmentajana 70-luvun vaihteessa.
Kullervon edustusjoukkueeseen juniori pääsi kaudeksi 1971 ollessaan 15-vuotias. Tuo kausi päättyi nousuun, kun Kullervo kampesi itsensä nelosdivarista kolmoseen. Rito muistaa päässeensä ensimmäiseen edustusjoukkueen peliin, koska pelaajia Joensuuhun suuntautuvalla vieraspelimatkalla oli vain kymmenen.
”Nyt lähtee poika mukaan”, oli joukkuetta valmentanut Matti-isä todennut. Ja yhdestoista pelaaja sai ensimmäisen edustuspelikokemuksensa.
Mikä on sinun pelipaikkahistoriasi?
Aloitin vasempana pakkina, pelasin myös topparina, oikeana pakkina – puolustuslinjassa. Mutta parhaat vuoteni pelasin liberona – olin varmaan Suomen viimeinen libero! nauraa Rito ja toteaa myös, ettei nykyjalkapallossa ole enää taktisesti varaa liberon kaltaiseen pelaajaan. Viimeisellä Kullervon pelikaudella 1980-luvun lopulla pelipaikka vaihtui:
Viimeisen kauteni pelasin hyökkääjänä ja Valtosen Hannu siirtyi liberoksi. Olin silloin 34-35-vuotias, vauhti alkoi hidastua eikä ollut paljoa motivaatiotakaan pelata liberona.
1970-luvulla Kullervo sai uudet oranssit peliasut Hollannin menestyksen ja pelitavan innoittamana. ”Se oli kaikkien suosikki, myös minun”, Rito sanoo ja muistelee, että oranssipaidat pelasivat 1970-luvulla talvisarjaa lumisilla ja joskus jäätävän liukkailla ulkokentillä.
Joutsenossa kenttä oli hyvä ja tiiviiksi tampattu.
Mutta muun muassa Savonlinnassa kenttä ei ollut yhtä hyvässä kunnossa.
STPS vinkkasi, että laittakaahan nastat kenkiin. Huoltoasemalta pyydettiin sitten nastat – autonnastat jalkapallokenkiin! Mietihän, miten vaarallista se oli, jos olisi osuttu napit edellä..
Kysyin Ritolta, kehittyikö harjoittelu hänen peliuransa aikana 1970- ja 80-lukujen mittaan. 70-luvun alkupuoli oli vielä aikaa, kun pelaajia saattoi jäädä tulematta treeneihin huonon sään takia:
”Pahimmillaan treeneissä oli 5-6 äijää, välillä se ketutti eikä ollut niin motivoivaa”, Rito toteaa.
Entisaikaan joukkueen kokoonpano oli tosin muutenkin pienempi:
Ringissä oli yleensä 15-16 pelaajaa.
Kun Aarne Olkkola tuli Kullervon valmentajaksi ja joukkue nousi Kakkoseen 70-luvun jälkipuoliskolla, harjoittelu monimuotoistui – ja muuttui paljon aikaisempaa rankemmaksi.
-”Oli viidet, kuudet treenit viikossa. Talvella treenattiin ylämäkijuoksua ja käytiin salilla.” Rito muistelee, kun rankan punttitreenin jälkeen piti lähteä tekemään ylämäkivetoja, ilman venyttelyä: ”Takareisi poksahti ja olin ulkona puoli kautta.”
Olkkolan Arskan myötä tuli kuntokausi, pienpelit kehittyivät Bokun aikana, esimerkiksi 2 vs 1-tilanteet.. Kullervo oli hyvä pääpelijoukkue!
Rito muisteli etenkin Jari ”Saukki” Savolaisen pääpelivoimaa maalinteossa ja painotti, että ”Saukki ja Valtosen Hannu tekivät paljon maaleja joukkueelle.”
Mainittakoon tässä, että kirjoittajan oli pakko tarkistaa Bokun nimi Kullervon historiikista. Lempinimen taustalla on siis puolalainen, Kullervoa kaudella 1985 valmentanut Czeslaw Bogusziewich.
Ritosta ”Boku oli Puolan maajoukkueukko, jota kunnioitettiin. Hän puhui hiton hyvin suomea ja oli valmentanut Mikkelissä ja Lahdessa ennen Kultsua.”
No mutta mitkä sinun pelilliset vahvuutesi olivat?
Oikea-aikainen pääpeli ja pelin lukeminen.
Vieraspelimatkat ovat aina oma lukunsa. Miten te tapoitte aikaa bussissa?
Takapenkillä pelattiin sököä, jotkut hävisivät satoja markkojakin ja se meni tunteisiin. Kuka pelasi mitäkin – jotkut shakkia.
Rito muistelee, että 70-luvulla pelaajat saivat ottaa naisystäviään mukaan vieraspelimatkalle joukkueen bussiin. Usein mukana oli myös Kullervon huutosakkia, etenkin Kakkosdivisioonassa alkaneen hypen myötä. Värikkään, Kullervoa vuosina 1979-81 valmentaneen Heikki ”Teemu” Partasen myötä tämä touhu loppui, kun ”Teemu kielsi tyttöystävien ja vaimojen ottamisen bussiin.”
Rito kertoi kuopiolaislähtöisen Teemun olleen vankkumaton kotikaupunkinsa jalkapalloilun kannattaja, joka ei pitänyt esimerkiksi Kotkaa minään jalkapallokaupunkina. Rito sanoo valmentajan todenneen muun muassa, että
”Kuopion torilta löytyy aina vähintään kakkosdivaritason joukkue, kello 3 yöllä!
Kysyin Ritolta muistettavista peleistä ja hetkistä, jotka ensimmäisenä tulivat mieleen. Puolustaja muisteli lämmöllä 1970-luvun nousua Kolmosesta Kakkoseen ja joukkueen joutsenolaisuutta.
Kaudella 1977 eli nousukautena Olkkolan Arskan poika oli joukkueessa ainoa, joka ei ollut Joutsenosta. -77 joukkueessa olin itse isommassa roolissa joukkueessa, jonka vanhimmat pelaajatkaan eivät olleet edes kolmeakymmentä! Vuoden -89 (Kakkosesta Ykköseen nousseessa) joukkueessa oli mukana myös lähialueiden pelaajia ja muitakin kuin joutsenolaisia.
Ritosta nousukausi 77 oli samalla hänen tehokkain kautensa:
Tein 6-7 maalia ja melkein kaikki maalit päällä. Tehtiin 18 peliin 63 maalia sillä kaudella.
Myös yksittäisiä pelejä on jäänyt Riton muistiin:
Töölön Pallokentällä oli ensimmäinen peli Kakkosessa HPS:ää (Helsingin Palloseura) vastaan. Voitettiin se peli 4-1 ja Saukki teki kaksi maalia kulmasta. Järjestysmiehet heittivät Kullervon kentälle maalia tuulettamaan juosseita kannattajia ulos kentältä!
Ääripäistä on jäänyt mieleen ainakin vieraspelikokemus Huopalahden Hurjia vastaan kaudella 1982:
Johdettiin sarjaa ja Hurjat olivat hännänhuippuna. Lähdettiin peliin takki auki ja hävittiin 8-0! Pelitulos ilmoitettiin Tuki-Rastiin puhelimella ja siellä luulivat, että ”ai voititte niin paljon”, kun tulos kerrottiin. ”Ei, kun hävittiin…” kyllä hävetti! Pelasin koko pelin!
Toki Rito muisteli ”Kotka-peliä” eli nousun Kakkosesta Ykköseen ratkaissutta 4-2 voitto-ottelua Helsingin IFK:ta vastaan:
”HIFKillä oli hotellit valmiina ja saunat tilattu Kotkasta..ne olivat varmoja voitostaan..”
Jatkoajalla Kullervon eduksi kääntyneen ottelun jälkeen helsinkiläispelaajat olivat valmiit antamaan saunat Kultsulle.
Maksettiinko sinulle pelaamisesta mitään?
”Kulukorvauksia saatiin, mutta muualta tulleille vahvistuksille maksettiinkiin”, Rito vastaa ja nostaa esiin esimerkkinä 80-luvulla Kullervossa palloilleen englantilaisen Steve Flackin.
Entä olitko pukukopissa äänekäs pelaaja, entä kentällä?
Välillä piti olla enemmän äänessä, olin kapteeni useampanakin vuonna. Koskaan en ole joukkueen hiljaisimpia ollut.
Näitkö peliurasi aikana koskaan punaista?
Lensin ulos monta kertaa. Ainakin yhden käden sormilla laskettavan määrän.
Halusin tietää Ritolta, oliko Kullervolla mitään erityisen hankalaa vastustajaa, jonka kanssa pelit olivat tiukkoja ja joka oli vaikea voitettava? Hän mainitsi Kakkosesta Lahden Palloseuran
”…jossa pelasi Reippaan vanhoja pelaajia, konkareita. Ne laittoivat palloa liikkeelle, mutta eivät itse juosseet. LaPan kanssa oli tiukkoja pelejä. Taisimme voittaa ne vasta kolmantena kautena ensimmäistä kertaa Kakkosessa. Loviisan Tor oli sen sijaan pisteautomaatti Kullervolle. Voitettiin aina, kerran taidettiin pelata tasapeli. Se oli helpoimmasta päästä.”
Kullervo-uran päätyttyä seuran pelaaja-valmentajana loppukaudet toiminut Rito siirtyi pysyvästi alemmalla sarjatasolla pelanneeseen Joutseno Unitediin sekä Kullervon ikämiesjoukkueeseen:
United-touhu oli rennompaa pelailua kaksi, kolme kertaa viikossa.
Lopuksi, ketä sinä haluaisit jututettavan tässä juttusarjassa?
Riikosen Pekalla on kyllä mielipiteitä! Vanhemman polven kavereista Pölläsen Mane – sehän valmensi mimmejä. Kosusen Ari voisi olla näistä miun aikalaisista ja jos Vuoren Petterin saat niin sitten saat tosi vanhaa tietoa!
Sanottakoon, että Riton(kaan) kanssa jalkapallosta jutellessa ei tullut aika pitkäksi ja vain murto-osa hänen sanomisistaan päätyi tähän juttuun.
Kuvissa: Rito aktiivivuosinaan ilmojen herrana ja ulosajettuna
