by 
Juttusarjan toisessa osassa jututetaan Hannu Valtosta, joka on yksi vaikuttavimmista pelaajista joutsenolaisen jalkapalloilun historiassa. Edustustason seurajoukkuekokemusta tällä jalkapallon ja futsalin Suomen mestarilla on ties kuinka monelta eri vuosikymmeneltä.
Milloin aloitit Joutsenon Kullervossa?
Hannu Valtonen: Nyt pistit kyllä pahan kysymyksen..mie olin varmaan kymmenen ikävuoden paikkeilla. Olin kansakoulussa, 60-luvun lopulla / 70-luvun alussa.
Sinullahan on veljiä, jotka myös pelasivat jalkapalloa. Oliko lapsuudessasi jo kovaa kilpailua veljesten välisestä paremmuudesta?
No ei oikeastaan.. mie taisin olla ensimmäinen, joka fudiksesta innostui – muistan MM-kisat 1970 ja Brasilian maajoukkueen – suurempi innostus alkoi, kun näin ensimmäiset kisat telkkarissa. Olin mie sitä ennenkin pelannut, kotona ja koulussa, mutta en missään seurassa. Asuttiin säästöpankin talossa ja siinä oli paljon lapsia. Siinähän sitä kaiken maailman pelejä pelattiin. Kaikkea urheilua harrastettiin monipuolisesti. Silloin ei ollut, kuten nykyään tuntuu usein olevan, että suuntaudutaan yhteen lajiin nuorena. Silloin sitä tehtiin kaikenlaista.
Mites sitten, kun jalistouhut nytkähtivät liikkeelle, millä pelipaikoilla sinua peluutettiin? Oletko pelannut monellakin eri pelipaikalla juniorina?
Taisin pelata hyökkääjänä junnuissa. Meillä oli junioritoiminta aika kehnonlaista – en muista tarkkaan, mutta välillä meillä oli joukkue ja välillä ei. Viiteentoista ikävuoteen saakka oli näin. Kun pelasin B-junnuissa niin siitä menin sitten edustusjoukkueeseen ja vakavampi harjoittelu alkoi.
Eli nyt puhutaan 1970-luvun…?
Se oli suunnilleen 70-luvun puoltaväliä, oisko 1976 ollut ensimmäisen kerran. Seuraavana vuonna tapahtui nousu Kakkoseen.
Kullervo nousi tosiaan Kakkoseen syksyllä 1977. Käsittääkseni nousun myötä taisi syntyä jonkinlainen Kultsu-buumi ja fanikulttuuria – tuli Kultsu on rautaa-laulu ja peleissäkin kävi väkeä?
Joo, meillähän oli tosi hyvin katsojia. Ensimmäisenä Kakkosen kautena toista tuhatta katsojaa kävi säännöllisesti ja se herätti huomiota koko valtakunnan tasolla. Kotipeleissä oli kunnon meininki, oli rummut ja kaikki. Se oli aika poikkeuksellista.
Vakiintuiko pelipaikkasi edustusjoukkueessa missään vaiheessa?
No ei.. kyllähän mie oon pelannut aika monellakin paikalla. Kolmosessa pelasin hyökkääjänä ja sitten kun noustiin Kakkoseen, pelasin pakkina. Miehän olen pelannut melkein kaikkia paikkoja paitsi maalivahtina. Millekään pelipaikalle minua ei isketty pysyvästi, se on vaihtunut sen mukaan millainen joukkue on ja minkä pelipaikan valmentaja on katsonut sopivimmaksi niin siellä on pelattu.
Mitkä ovat sinun Kultsu-urasi mieleenpainuneimpia pelejä, suorituksia tai hetkiä, jotka ovat jääneet vahvasti mieleen?
Kyllähän se on jäänyt voimakkaimmin mieleen, kun me noustiin Kotkassa Kakkosesta Ykköseen. Kultsun pelipaidassa se on varmasti ykkösenä näistä kaikista.
Ihan uran alkuaikoina, kun onnistui maalinteossa niin niitä on jäänyt mieleen. Muistan, kun olin 16-vuotias ja pelattiin Kolmosessa – taisi olla toinen kausi silloin ´77 – paikallispelissä Imatralla PaSaa vastaan ja tein siinä kolme maalia niin sen pelin kyllä muistan.
Mitäpä pidät suurimpana saavutuksenasi jalkapallon saralla?
Kai se yksittäinen merkittävin saavutus on Suomen mestaruus HJK:n riveissä.
Mutta se, että pystyttiin Joutsenossa nostamaan tuollainen pikkupaikkakunnan seura ykkösdivisioonaan ja aika lähellä oli ettei pääsarjaankin. Se ei ollut vain yhden vuoden juttu. Jos ajatellaan, että se Suomen mestaruus on yksittäinen asia, tämä on isompi (pitkän aikavälin) kokonaisuus, jota pidän merkittävänä saavutuksena.
HJK:sta meinasinkin kysyä, että miten päädyit Kullervosta HJK:hon? Miten se homma käytännössä tapahtui?
Partasen Teemu oli ollut Oulussa valmentajana. Se saatiin sitten Joutsenoon valmentamaan. Lähdin Helsinkiin opiskelemaan ja Teemu tunsi HJK:n valmentajan Martti Kuuselan. Teemuhan se järjesti minut sinne treeneihin ja siitä se sitten lähti.
Jalkapallon lisäksihän sinä olet Futsalin Suomen mestari.
Näin on.
Olet pelannut lajia käytännössä sen alusta lähtien – miten laji on sinusta kehittynyt vaikka 90-luvun lopusta, jolloin voititte SM-kultaa?
Aika vaikee..nythän nämä kaverit, jotka pelaavat Suomen maajoukkueessa ovat erikoistuneet futsaliin. Entisaikaan se oli kakkoslaji, melkein kaikki olivat normifutaajia paitsi Kemi/Tornio-seudulla. Siellä oli maajoukkuetason venäläisiä, ja heillä aika kova joukkue. Voitimme SM-loppuottelussa just tän Kemi-Tornio-porukan. Heillä oli pelin lopussa tappioasemassa pelkästään venäläisiä pelaajia kentällä, vaikka siinä Suomen mestaruudesta pelattiin.
Taklaaminen ja liukuminen ei mielestäni ollut silloin sallittua. On peli siinä mielessä muuttunut, kun nykyään vedetään liukutaklauksiakin. Kontaktia sallitaan enemmän. Suomen maajoukkue pelaa vähän samalla tyylillä kuin millä mekin aikoinaan – on kolme kenttää ja pelaajia vaihdetaan usein, että jaksetaan ylläpitää kovaa tempoa. Aika vauhdilla mentiin päästä päähän.
Maajoukkue pelaa yllättävän paljon pitkää palloa, se johtuu varmaan siitä, kun vastustajat ovat taitavampia ja pitkällä on helpompi siirtää pelin painopiste toiseen päähän.
Futsalin voittojoukkueessanne taisi pelata muitakin kultsulaisia?
Joo, Tarhilan Timo oli siinä ja meidän Rane (Valtonen). Aatsihan (myös Valtonen) veti sitä koko hommaa. Spetsin veljekset ja Paasolaisen Timo.. Kyllä siellä oli paljon Kultsun pelaajia ja nämä nuoremmat kaverit olivat Rakuunoiden pelaajia. Meillä oli hyvä rakenne siinä joukkueessa, nuoria teräväjalkaisia kavereita hyökkäyspäässä ja vähän kokeneempaa kaartia puolustuspäässä.
Palataan jalkapalloon, pelasitko Kultsun riveissä joukkueen viimeisellä Ykkösen kaudella 90-luvun lopulla?
En pelannut silloin.. olin vähän niin kuin lopettanut. Ilmoitin lopettavani, kun olin 37-38-vuotias. No sittenhän mie ajauduin myöhemminkin vielä pelaamaan Rakuunoiden kakkosjoukkueessa ja sen jälkeen Kultsussakin. Mutta siinä vaiheessa aktiiviura oli lopetettu.
No vieläkö pelaat itse? Mikä on meininki tällä hetkellä?
Se on jäänyt nyt koronan takia. Ei ole ollut treenejä enkä ole pyrkinytkään minnekään treenaamaan. Kultsun treeneissä olen aiemmin pyörinyt mukana pari vuotta. Olen siellä taakkana, mutta jalkapallon pelaaminen on pirun hauskaa.
Sitten on ollut tosi haasteellista löytää porukkaa missä ois.. miten minä sen sanoisin – olisi kiva, että kaverit osaisivat pelata jalkapalloa. Sekin on ollut yksi syy, miksi olen roikkunut Kultsun edustusjoukkueen mukana. Ei ole ollut kunnon vaihtoehtoja. Onhan noita ikämiesjoukkueita, jotka pelaavat ikämiespelejä. Mutta se on vain muutama peli kesässä ja se ei niin hirveästi innosta. Olisi mukava päästä säännöllisemmin käymään kuntomielessä. On kivempi käydä pelaamassa futista kuin juoksemassa metsikössä!
No onko Koliksen Aki pyytänyt sinua jo Kultsun ikämiehiin?
Kyllä se viime kesänä puhui siitä..
No toivotaan, että tällä kaudella päästään vielä pelaamaan. Millaista peliä toivot näkevän Kultsulta tulevan kauden Kolmosessa?
Toivoisin vain, että seuratoiminta pyörisi kestävällä pohjalla ja että joukkue saataisiin kasattua tämän alueen kavereista. Toiminta olisi pitkäjänteistä ja jatkuisi vielä vuosienkin päästä, mitään kummempia pelillisiä vaatimuksia minulla ei ole. Toivottavasti nyt Kolmosessa menestyttäisiin. Sellainen taso pitäisi saada luotua, että joskus, jos sinne Kakkoseen noustaan takas, voitaisiin vähän pidempääkin pelata siellä.
Joo, ettei oltaisi hissiseura.
Nimenomaan! Saataisiin Kolmosessa taso vakiinnutettua niin, että sitten kun noustaan Kakkoseen, olisi mahdollista vakiinnuttaa taso sinne. Kysymyshän ei ole pelkästään joukkueesta vaan kokonaistoiminnasta.
Meinaatko kuinka tiiviisti seurata punamustien otteita Keskuskentällä?
Kyl mie käyn kattomassa pelejä.
Ihan lopuksi, onko sinulla mielessä ketään kullervolaista, jota voisin jututtaa tähän juttusarjaan?
No Jauhon Risto esimerkiksi. Ritolta löytyy varmasti vielä vähän vaarallisempiakin tarinoita kuin meikäläiseltä. Aatsilta löytyy aina juttuja ja siehän voit kysellä ykkösdivisioonassa pelanneilta, Paasolaisen Timpalta ja Tarhilan Timolta.
Kuvassa Hannu Valtonen vm. 2020
